Emma Piitulaisen, 17, lonkkavamma katkaisi kilpauran taitoluistelussa, mutta valmentamisesta löytyi uusi rakkaus lajiin. Uusi jäsen -juttusarja jatkuu.
Lähes koko elämä luistimilla. Tai ainakin se oli tavoite.
Emma Piitulainen oli kaksivuotias, kun hän sai luistimet ensi kertaa jalkaansa. Kummitädillä oli osuutta asiaan, sillä hän oli luisteluvalmentaja.
Luistelu oli alusta asti mukavaa, ja pian Piitulainen tähtäsi jo huipulle. Hän harjoitteli jo hyvin nuorena itseään muutamaa vuotta vanhempien kanssa.
– Valmentaminen on aina ollut mun juttu.
Rankka treenaaminen tyssäsi 12-vuotiaana lonkkavammaan. Piti keksiä elämälle muu suunta.
Vantaalainen Piitulainen valmentaa nykyisin nuoria luistelijalupauksia Pirkkolan jäähallissa Helsingissä. Samalla hän opiskelee merkonomiksi Careeriassa, monialaisessa ammatillisessa oppilaitoksessa.
Miten käänsit loukkaantumisen uudeksi uraksi valmentajana?
– Osin oli pakko. Lääkärihän totesi suoraan, että taitoluistelu-ura on unohdettava. Aluksi olin melkein helpottunut. Olin väsynyt, koska intensiivisen harjoittelun ja koulun yhdistäminen oli vaikeaa. Sitten tuli suru.
– Olen löytänyt uuden intohimon lajiin.
Vaikka siitä on jo viitisen vuotta, tuntuu edelleen pahalta, kun näkee ikätoverien luistelevan ja tietää, ettei oma kroppa kestä aktiivista treenaamista. Mutta eipä sille voi mitään. Olen siirtynyt eteenpäin ja löytänyt uuden intohimon lajiin.
Katso videolta, mitä taistoluistelu on opettanut opiskelija Emma Piitulaiselle.
Millaisia ominaisuuksia taitoluistelu vaatii?
– Luistelu vaatii tosi kovaa itsekuria. On noudatettava tietynlaista ruokavaliota. Pahimmassa tapauksessa se voi johtaa syömishäiriöihin. Lisäksi luistelu vaatii sitoutumista, sillä treenejä on aamuin illoin.
Toimit nyt kolmatta kautta Helsingin Luistelijoiden valmentajana. Mitä taitoja valmentaja tarvitsee?
– Valmennan useissa ryhmissä, ja luistelijoiden iät vaihtelevat nelivuotiaista lähes kaksikymppisiin. On hallittava eri valmennustekniikoita. Lisäksi on osattava neuvoa luistelijoita kunkin ikään ja taitoon sopivalla tavalla. Myös kärsivällisyyttä on hyvä olla, varsinkin pienimpien ryhmissä.
Mistä tykkäät työssäsi eniten?
– Parasta valmentamisessa on, että voin toteuttaa itseäni sen kautta. Laji on rakas, vaikka en itse pysty treenaamaan. On upeaa nähdä, kun muut kehittyvät tai saa pienen luistelijan innostumaan lajista ja jatkamaan ryhmässä eteenpäin.
Entä mikä on ikävintä työssäsi?
– Totta kai se, jos joku loukkaantuu. Kerran yhdellä luistelijalla murtui nilkka. Eihän sille valmentaja voi mitään, mutta onhan se kamalaa seurata vierestä. Kun ei tosiaan voi tehdä mitään.
– Haaveilen välillä myös poliisin urasta. Siinä tapauksessa haluaisin olla rikostutkija.
Jos et valmentaisi, mitä tekisit?
– En tiedä. Valmentaminen on aina ollut mun juttu, joten en ole pahemmin miettinyt, mitä muuta voisin tehdä. En varmaan olisi missään töissä ja keskittyisin vain kouluun. Merkonomiksi hain opiskelemaan lähinnä siksi, että se avaa monia työmahdollisuuksia. Ehkä jatkan tradenomin opintoihin. Valmentaa haluan pitkään.
Valmennat iltaisin ja viikonloppuisin ja opiskelet samalla merkonomiksi. Mitä vapaa-aikaasi kuuluu?
– Koska töitä on paljon iltaisin, kasiin-ysiin menee helposti. Eipä siinä kauheasti muuta ehdi kuin syödä, käydä suihkussa ja mennä nukkumaan. Jos aamulla on koulua, on pakko päästä lepäämään ajoissa. En harrasta juuri mitään vaivojen takia, eikä aikakaan riittäisi. Kun vapaa-aikaa on, se kuluu kavereiden kanssa.
– Liitto tuo turvaa, kun on nuori ja maailma on karu. On hyvä olla joku, joka oikeasti tietää minunkin oikeuteni.
Mikä auttaa jaksamaan tiukassa arjessa?
– Jaksamiseen vaikuttaa paljon se, että hyvä ystäväni valmentaa samoja joukkueita ja asumme samassa kerrostalossa. Käymme eri koulua, mutta käytännössä minulla on kaveri koko ajan lähellä.
Mikä tekee sinusta onnellisen?
– Työ, ystävät ja perhe. Ne ovat ne pääasiat.
Missä olet kymmenen vuoden päässä?
– Toivon, että valmennan osa-aikaisesti. Voisin tehdä ohessa paperitöitä merkonomina tai tradenomina. Haaveilen välillä myös poliisin urasta, ja saatan lähteä sille linjalle vuoden päästä. Siinä tapauksessa haluaisin olla kymmenen vuoden päästä rikostutkija. Valmentamaan poliisiuran rinnalla tuskin enää ehtisi.
Lue Uusi jäsen -sarjan aiemmat osat:
JHL:n uusi jäsen Heini Rusanen, 23, kertoo, miksi pienten poikien pitää saada käyttää kynsilakkaa
Ammattiliitto on nuoren tuki – Uusi jäsen Jonathan Ndongala, 23, kertoo miksi hän valitsi JHL:n